46 days to go / Universal Players

Oon tosi pitkään unelmoinut vaihtoon lähdöstä ja kun olin pieni, niin olin ihan varma että joskus mä vielä lähen vaihtoon. Mutta sitten kun aloin pelaamaan golfia vähän vakavammin, ajattelin etten pystykään lähtemään kun en millään vois olla golfaamatta niin kauaa ja olin varmaan vuoden ihan maassa. Mutta sitten jotenkin törmäsin yhteen vaihtarijärjestöön, joka oli varsinkin urheilijoita varten ja aloin heti miettimään että voisko tää sittenki toteutua. Kerroin siitä sitten isälle ja alettiin yhdessä tutkia asiaa ja ennenkun ees tajusin, sainkin jo tietää että lähden Tennesseehen. Ajattelin vähän kertoa tästä mun vaihtarijärjestöstä koska luulen, että tätä blogia tulee selaamaan vähintään yks sellanen nuori, jota kiinnostaisi vaihtoon lähtö, ja kun se nuori alkaa valitsemaan sitä järjestöä jonka kautta menee, haluun että se tekee itsensä kannalta oikeen valinnan eikä valitse sitä ekaa minkä huomaa.

 Itse tosiaan oon lähdössä jenkkeihin Universal Playersin kautta, joka on vähän erilainen kun kaikki muut vaihtarijärjestöt. Ensinnäkin niitten kautta pääsee lähinnä yksityiskouluihin ja tosi monta nuorta ,etenkin urheilijat, lähetetään kans nimenomaan private boarding schooleihin, eli ei siis asuta perheessä vaan koulun asuntolassa, ite meen just tollaseen boarding schooliin. Kun ite lähin hakemaan vaihtoon, sain aikamoisen läjän kaikkia papereita täytettäväks(niinkun varmaan kaikilta järjestöiltä saa, en tiiä haha), ja sitten kun ne oli täytetty, väsäsin vielä sellasen introduction-videon missä kerroin vähän ittestäni ja lajistani, ja siinä oli vielä pieniä klippejä mun pelistä, ja siinä samalla UP selvitti mulle sopivat koulut sen perusteella että mitkä tarjos tarpeeks hyvää stipendiä, että meillä olis varaa siihen, ja sen perusteella, missä ois hyviä golfjoukkueita. Sitten kun ne sopivat koulut oli selvillä, sain ite valita sen mihin haluun ekana koittaa päästä ja valitsin Baylor Schoolin Tennesseestä. Sitten ne lähetti kaikki hakupaperit yms sinne ja kun se koulu jotenkin ihmeenkaupalla kiinnostui musta, mulla oli skypen kautta haastattelu yhden sen koulun edustajan kanssa. En tosiaan tiiä onko kaikilla UP:n kauttakaan menneillä nuorilla ollu tota haastattelua, mut mun mielestä se oli ihan kiva juttu! Ja oon nyt jo ihan in love siihen aksenttiin mikä sielläpäin on, se nainenki joka mua haastatteli, alotti koko keskustelun "hello there darling" ja just sellasseella etelävaltioiden leveellä aksentilla! Olin jo siinä vaiheessa ihan myyty haha. Sit kun se koulu hyväksy mut ja saatiin selville millasen stipendin saan, maksettiin se homma haha. 

En tiiä, luultavasti unohdin tossa kertoa jotain, ei oikeen aivot toimi kun tänään ajettiin Kuopiosta takas pääkaupunkiseudulle ilman mitään taukoja(n.6h...) ja sit vielä menin sen jälkeen treenaamaan muutamaks tunniks. Mut jos jollain tulee jotain kysyttävää niin laittakaa ihmeessä kommenttia! Vastaan ihan mielelläni haha :)

50 days to go

Oon aina ollut sellanen ihminen joka miettii asiat läpi varmaan sata kertaa ja melkein aina sitä pahinta mahdollista lopputulosta ajatellen, ennenkun sitten uskalltaa ees kokeilla niiden asioiden toteuttamista, joten mulle se, että maaliskuun alussa keksin että haluun lähteä vaihtoon ja sitä kummemmin miettimättä aloin ettiä järjestöjä jonka kautta voisin mennä(jotka vielä noin myöhäsessä vaiheessa otti vaihtareita) ja kun sellanen löyty aloin vaan täyttämään kaikkia tarvittavia papereita, tuntuu nyt jälkikäteen aika hullulta. Mutta tiiän, että jos nyt en ois lähtenyt, en ois välttämättä ikinä enää saanut aikaseks lähteä. Silti on kyllä pakko myöntää että tunteet tota nopeesti lähenevää lähtöä kohtaan, kun yhtäkkiä pitäisi perhe, kaverit ja kaikki tutut ihmiset ja asiat jättää jälkeen ja lähteä toiselle puolelle maailmaa maahan jossa on täysin eilainen kieli ja varsinkin kulttuuri. Oon toisaalta ihan älyttömän innoissani ja toisaalta ihan kauhuissani.

Oon aivan varma, että niinkun varmaan kaikki vaihtoon lähteneet nuoret, tuun olemaan aika kulttuurishokissa jonkin aikaa ennenkun totun olemaan siellä ja sopeudun ympäristöön, ja luultavasti jossain vaiheessa saattaa iskeä aika kovakin koti-ikävä mut toivottavasti tutustun siellä sellasiin ihmisiin joiden seurassa oleminen helpottaa sitä ikävän tunnetta.

Oon myös varma siitä, että tulee mulla hauskaakin olemaan, enemmän tai vähemmän, mutta aion asennoitua tohon matkaan niin positiivisesti kun vaan pystyn. Tiiän nyt jo että tuun tekemään asioita, joita en Suomessa koskaan vois tehdä, kuten ihan vaan vaikka se, että pääsen käymään high schoolia ja ihan oikeasti oppimaan uusia asioita uudesta kulttuurista.

tää tulee kuvaamaan mua niiiiin hyvin niiden parin ekan viikon aikana kun en vielä oo ehtiny tottua siihen kieleen..

Tässä tosiaan vähän näitä mun lähtöfiiliksiä, tänään 50 päivää jäljellä lähtöpäivään, se tuntuu kauheen lyhyeltä ajalta, musta tuntuu että se oli eilen kun laitoin puhelimeen tästä muistutuksen ja lähtöpäivään oli melkeen sata päivää...

52 days to go

Terve vaan kaikille, oon aina ollut aika huono näissä introduction -jutuissa mutta siis mun nimeni on tosiaan Tia ja oon lähdössä vaihtoon USA:an tänä syksynä, tarkalleen 52 päivän päästä (mulla on kännykässä sellanen days to -sovellus mut en ees tarvii sitä hahaha).  Oon siis menossa Tennesseen osavaltioon ja kaupunkiin nimeltä Chattanooga.

terve haha

 Vaihtariksi lähtö on ollu mulle sellanen asia josta oon unelmoinu varmaan 9 vuotiaasta asti, ja vaihtariblogin aloittaminen on ollut mulle jotenkin sellanen itsestäänselvyys sen mukana. Mutta silti nyt kun tätä blogia aloitan, mulla on jotenkin tosi epätodellinen olo,  en jotenki osaa uskoo että ihan oikeesti alle 2 kuukauden päästä oon ollu jenkeissä jo jonkin aikaa.

 Vielä mulla on tässä muutama vaihtoon lähtöön liittyvä asia hoitamatta, kuten esim viisumia en oo vielä hakenut, eli ikuinen pessimisti kun oon niin koko ajan mulla on mielessä se että mitä jos en saakkaan viisumia jostain syystä ja koko homma peruuntuu, mutta toivottavasti siinä ei nyt ihan niin käy!

Ei mulla vielä oikeestaan muuta sanottavaa ole, varmaan päivittelee tänne blogiin vähän lähtöfiiliksiäkin pitkin kesää, sen verran mitä ehdin kaikkien kisojen ohella(pelaan golfia).