1,5 kuukautta Amerikassa?

Kaikki menee niin nopeesti, tuntuu siltä että olisin viimeksi viikko sitten kirjottanut tähän blogiin, mutta siitä onkin vähän enemmän heheh... Koko ajan on ihan älyttömästi tekemistä ja kiirettä ja kaikki on jotenkin tosi hektistä! Meillä tosiaan oli City Prep vähän aikaa sitten, ja meidän joukkue voitti! Se oli siis periaatteessa kisa siitä mikä joukkue on Chattanoogan paras, ja Baylor voitti tyttöjen ja poikien kisat molemmat. Sen jälkeen meillä on ollut 2 matchia jotka molemmat voitettiin myös, eli ei olla vielä hävitty mitään. Huomenna edessä olisi Regions eli kai joku tietyn alueen championships ja sitten ensi viikon maanantai-tiistai on State Championships! Oon tosi innoissani mut myös tosi hermostunut...

Meillä myös on ensi viikko Spirit Week, joka periaatteessa on kouluhengen juhlimista ja pukeutumista outoihin vaatteisiin ja koko viikko huipentuu football peliin perjantai-iltana kun Baylor pelaa McCallieta vastaan, joka on vähän niinkuin meidän arkkivihollinen.

Meillä oli tänään lippujen maalausta, joka päätyi vähän sotkuiseksi, mä selvisin onneks aikanvähällä maalilla! Eli kaikki jotka halusivat saivat suunnitella oman Baylor-lippunsa ja niitä vissiin ripustetaan ympäri kampusta ja niitä tuodaan perjantain peliin. Mä maalasin lippuni mun kahden kaverin kanssa ja siinä luki "Keep calm and tackle hard"!

Huomenna pitäis herätä 6:00 AM eli taidan tästä mennä vähitellen nukkumaan...

Long way from home

Jos joku on lähössä jenkkeihin sillä asenteella että "nyt voikin chillata koko vuoden koulun osalta", mä suosittelen että muutatte ton asenteen aika pian. Meinaan ite lähin vähän sillä asenteella tänne, ja voin sanoa että koko ekat 2 viikkoa oli yks iso läpsäsy päin näköä, kun tajusin että herranjumala mähän joudun tekemään vaikka mitä. Se voi toki olla siks, että tää koulu on college prep school eli paljon vaativampi kun tavalliset koulut. Oon kuitenki selvinny jo tähän asti kaiken kanssa!

1&2. Meijän tyttöjen varsity-joukkue! Meitä on tosiaan vaan neljä mutta ollaan kumminkin yks Chattanoogan kovimmista joukkueista. Tosiaan meillä on ollut jo 2 matchia ja voitettiin molemmat ihan heittämällä. Se ensimmäinen kisa josta jo viime postauksissa puhuin oli ihan hullulla kentällä, se on niin mäkinen että meitä kiellettiin kävelemästä sitä, kaikkien oli pakko ottaa golfautot. Mutta mä pelasin kumminkin ihan hyvin, 78 ja koko kisan toisiks paras tulos, paras oli meijän joukkueen ykköspelaajalla. Se toinen match oli vaan 9 reikää, ja mä itseasiassa pelasin koko kisan parhaan tuloksen, vaikka pelasinkin aika surkeesti. Alotin bogi, bogi, tripla ja pelasin loput pariin, eli yhteensä +5. Mutta se kenttä on tosi vaikee, mulla oli seuraavaksi parhaaseen tulokseen 3 lyönnin johto. Siitä matchista laitettiin Baylorin nettisivuillakin juttua!

3. Menin tosiaan ekalla kouluviikolla koko koulun(n. 1200 ihmistä) eteen ja sanoin englanniks että mun nimi on Tia ja oon Suomesta ja sitten suomeksi tervetuloa Bayloriin, hyvä iso punanen! Oli muuten pelottavin asia minkä oon ikinä tehny ja jos mua pyydettäisiin tekemään se uudestaan en tiiä suostuisinko.

4. Olin viime perjantaina taas kattomassa jenkkifutista, rakastan sitä tunnelmaa noissa peleissä!

Meillä on aika isot huoneet kahdelle hengelle, tässä on pelkästään mun puoli meijän huoneesta! Mut se on ihan kiva että näissä huoneissa on tilaa, saa olla ihan rauhassa jos haluaa.

1&2. Tosiaan mulla on huonekaveri! Morgan on Mississipistä ja yks mukavimmista ihmisistä joita oon täällä tavannu.

3. Mä puoliks elän täällä noilla smoothieilla... Ja isä ennenkun laitat mulle viestiä ne on 100% hedelmää, ei oo mitään lisättyä sokeria tai mitään XDD

4. Ai siis eiks Suomessa oo kaikilta kentiltä tällasia näköaloja??

Menin lauantaina koulun järjestämälle matkalle Knoxvilleen, siellä oli sellanen tapahtuma nimeltä Boomsday, joka oli vähän niinkun Suomessa(ainakin siinä pikkukylässä missä mä asun...) jotkut markkinat, paitsi että ihmisiä oli vääähän enemmän. Ja yhdeksältä illalla siellä oli kunnon ilotulitusjoka kesti noin 20 minuuttia ja kuuroutti varmaan kaikki kilometrin säteellä.

Täällä oli maanantai vapaata joten sunnuntai iltana menin kaupungille mun kavereiden kanssa syömään ja ihan vaan tutkimaan paikkoja. Mulla oli ihan älyttömän hauskaa vaikka ilta sisälsikin vähän draamaa. Pääsin kans toteamaan et Chattanooga on oikeesti ihan älyttömän kiva ja kaunis kaupunki. Kun päästiin takasin saatiin siinä puolen yön aikoihin kunnon neronleimaus että nyt tehdään cupcakeseja! No ei siitä oikeen mitään tullu kun taikina oli kakkutaikinaks tarkotettu ja jouduttiin paistaa ne vuoassa, joten lopputulos oli kakku joka oli paloteltu browniesien näköseks ja kuorrutettu cupcake kuorrutteella... Hyvää se sentään oli haha.

Tällaista mun arki on täällä ollut, paljon treenaamista ja koulunkäyntiä(ja läksyjä ja esitelmiä ja pistareita ja lukemista) ja välillä vähän hauskaakin. Huomenna on taas kisat, City Prep eli periaatteessa katsotaan että kuka on Chattanoogan alueen paras. 

America!

Oon tosiaan ollu täällä jo 10 päivää, ei yhtään tunnu siltä. Aika menee niin nopeesti ja on niin paljon tekemistä! Siks en oo ehtiny vielä tännekään postaamaani mitään. 

Aion nyt olla ihan rehellinen, tänne lähteminen oli varmaan vaikein asia mitä oon ikinä tehny. Kun mä sanoin mun isälle ja mummolle, jotka tuli saattamaan mua, moikat niin siinä kesti varmaan 20 sekuntia ja itkin jo ihan täyttä vauhtia. Itkin oikeestaan koko ekan lennon ajan ja tuntu siltä että pitäisköhän vaan soittaa isälle että en mä haluukkaan mennä, mut sit kun pääsin Amsterdamin lentokentälle noi fiilikset oli jo aikalailla ohi, vähän haikee olo oli mut olin siin vaiheessa jo enemmän innoissani ku surullinen.

Lento Amsterdamista Atlantaan meni aika hyvin, katoin pari leffaa ja nukuin, ja siinä vaiheessa kun heräsin olin jo ihan älyttömän innoissani kaikesta koska Atlantaan oli jäljellä joku tunti.

1. Laskeutuminen Atlantaan! 2. Koitin Atlantan kentällä löytää seuraavalle lähtöportille... Tosiaan Atlantan lentokenttä on niin iso että siellä menee metroja paikasta toiseen... Oon aika ylpee siitä että selvisin tänne asti haha 3. Tässä vaiheessa oltiin jo laskeuduttu Chattanoogaan ja se lentoemäntä halus ottaa kuvan musta ja noista lentäjistä tuolla taustalla hahaha 4. Lentokentältä mut haki mun valmentaja, sen vaimo ja mun kaks uutta joukkuekaveria, ja eka paikka mihin ne mut vei oli Cocoaberry, joku frozen yoghurt paikka Chattanoogassa

1. Chattanoogan läpi menee ihan älyttömän kaunis joki, sen nimestä en oo vieläkää yhtään varma haha 2. Matka sinne koululle tuntu niiiin pitkältä koska olin niin innoissani ja mä kysyinkin varmaan 5 kertaa että kauan sinne vielä menee... 3&4. Päästiin sit lopulta perille ja mun ilme oli varmaan kyllä aika näkemisen arvonen... Kyllä meinaan vähän leuka loksahti kun näin ton koko kampuksen, se on valtava!

1&2. Kun sit vihdoin pääsin mun dorm rooliin, siellä odotti tällaset! Toi missä lukee Tia on mun adviserilta, ja toi toinen on tollanen missä oli kaikkee Baylor kamaa. 3&4. Tää kortti on siltä mun adviserilta ja se oli mun mielestä niin sulonen!

1. Eka selfie dorm Roomissa hahaha 2. Menossa eroihin golftreeneihin! Olin niin innoissani haha 3. Eka Sonic juoma, sieltä saa ihan älyttömän hyviä slusheja, miks ei Suomessa oo Sonicia?? 4. Tääl on tosi isoja korkeuseroja, toiki on varmaan joku 400m korkee, ja se ei ees oo iso täällä...

1&3. Sain koulun joukkueen golfbägin ja vaatteet, ja kaikki ilmaseks haha mitä ihmettä 2. Musta tuntuu et kaikki täällä on jotenki vaan kauniimpaa, mukaanlukien golfkentät... 4. Maanantai oli eka koulupäivä, ja niinku näkyy nii olin ihan suht innoissani(se oliki ainut päivä ku olin koulunkäynnistä innoissani...)! Ja meillä tosiaan on koulupuvut täällä haha. Se oikeesti kyllä helpottaa aamua kummasti ku ei tarvii miettii et mitä laittaisi päälle.

1&2. Käytiin eilen tutustumassa yhteen kenttään joukkueen kaa, meillä on siellä maanantaina eka kisa! 3&4. Mun eka jenkkifutis peli ikinä!!! Olin niin innoissani tostaki, se oli niin siistiä haha.

Less than 1 day to go

Okei. Lähden huomenna. Siihen kun mun kone nousee ilmaan on nyt tasan 19 tuntia 45 minuuttia ja 20 sekuntia. Tää tuntuu niin hullulta että huomenna tähän aikan oon jo Amsterdamissa odottamassa lentoa Atlantaan. Oon just ja just saanu pakattua puolet tavaroista ja neki joudun varmaan purkamaan vielä vaikka kuinka monta kertaa. Ihan älyttömän vaikeeta päättää mitä kaikkee haluun mukaan tonne! Mulla on nyt lähdössä mukaan 1 matkalaukku, golfbägi ja käsimatkatavarat jotka varmaan kaikki hipoo sitä painorajaa, onneks tuun jouluna kotiin niin sillon saa tuotua osan tavaroista takas kotiin!

 Tää on niin hullua että seuraavan kerran kun kirjotan tänne blogiin niin se onkin sieltä rapakon toiseta puolelta. En vieläkään tiiä miten pystyn sanomaan kaikille moikat, varsinki isälle. Niin outoa että en kohta voikkaan enää pyytää sen apua kaikkeen vaan joudun selvittää kaikki asiat ite. Ehkä se kumminki tekee mulle ihan hyvää.

 Mulla on ollut viimeset 2 viikkoa ihan älytön kiire eikä se tänään ainakaan helpota, joten mä lähden tästä pakkaamaan. Kirjoittelen sit sieltä jenkeistä heti kun vaan ehdin!

18 days to go

18 päivää enää... Ja niistä vapaata ehkä 5 päivää. Mulla on ollut ja tulee olemaan ihan älytön kiire koko ajan, en oo ehtiny rentoutumaan ja ajattelemaan asioita melkein yhtään.

Viime viikko mun piti viettää mökillä perheen kanssa, olisin vihdoinki päässy rentoutumaan, mut sitten tosiaan päätettiin isän kanssa et meen koittaa onneani naisten SM-kisoihin, koska ajateltiin että ei mulla oo mahiksia päästä jatkoon koska vaan alle puolet pääsee, niin siinä menee vaan 2 päivää mökkilomasta. Mut pääsinkin sitten jatkoon ja oltiin vielä toiset kaks päivää siellä. Olihan se aivan upee kokemus ja ei yhtään kaduta sinne meneminen, mutta se lepoki olis kieltämättä tehny ihan hyvää.

                                        

Oli kumminkin tosi kiva olla mökillä sen vähänkin aikaa, näin pitkästä aikaa mun serkun, tädin ja mummin, joka oli ihan kivaa.

En voi olla ainut joka rakastaa näitä lämpimiä kelejä... Tänäänkin oli parhaimmillaan varmaan 32 astetta! Onhan siinä toki se et tollasessa säässä ei oikeen jaksa tehä oikeen mitään, toivottavasti totun tällaiseen säähän edes siellä Jenkeissä, Chattanoogan keskilämpötila elokuussa on meinaan se 30 astetta...

31 days to go

 Ensinnäkin voin nyt vihdoinki hehkuttaa, että viisumi on saatu! Mulla oli se haastattelu viime viikolla Helsingissä ja alko muuten 8 aamulla.... Oli tosi kiva vihdoinki nähä ne muut nuoret jotka lähtee Universal Playersin kautta vaihtoon, kun missasin sen tutustumispäivän tai mikä olikaan haha. Se ite haastattelu ei ollu ollenkaa nii paha, kokoonnuttiin aluks sellaseen kahvilaan joka oli siinä vieressä, sitten kolmen ryhmissä mentiin sinne haastattelutilaan. Se oli kyl jotenki tosi tarkkaa, eka piti siinä alaovella sanoa nimet ja sit ne avas sen oven, sit ku päästiin ylös niin yks kerrallaan turvatarkastuksen läpi, ei muuten nolottanu ku mun piti avata siinä mun vyö ja se jäi jumiin..., ja sit taas seuraavaan odotustilaan ja sen jälkeen käytiin vielä kahdella luukulla. Ekalle luukulle annettiin ne tarpeelliset paperit ja sit siinä tokalla piti antaa sormenjäljet ja siinä kysyttiin pari kysymystä. Multa kysyttiin että missä aion asua sen ajan kun oon siellä, ja että mitä voin kertoo Tennesseestä(menin ihan paniikkiin ja selitin kivasti että niillä on hauska aksentti...... en tiiä miten sain ton viisumin like for real haha). Odotin että se ois ollut paljon pahempi mutta se oli oikeesti ihan hauska kokemus.

 Niin ja lähdettiin tänään isän kanssa Kotkaan tutustumaan siellä olevaan Kymen Golfiin, mulla on siellä ens viikolla naisten SM-kisat niin ajattelin että ei viitsi ihan sokkona sinne mennä huitomaan palloa, ja olin kyllä ihan oikeessa! Kovin moni tätä blogia lukeva ei välttämättä golfista paljoa tiiä joten tää saattaa kuulostaa aika puolihullulta, mutta sanonpa nyt kumminki että oh my god siellä oli vettä joka puolella vettä ja bunkkereita kaikkialla ja koska toi ei vielä riitä niin sokkolyöntejäki oli tarjolla ja olin siellä ihan pulassa jo nyt, saa nähä kuinka käy sit kisoissa!

Eipä tässä mitään muuta, jotenki niin outoa että jotkut mun tutuista on jo lähteny vaihtoon ja itelläki siihen lähtöön on vaan kuukaus. Huomenna lähen mökille pariks päiväks, sitten ne SM-kisat, takas mökille ja muutenkin koko loppu loma ihan täyteen buukattu... Mutta kun mä haluaisin vaan nukkua!

35 days to go

Lähtöön on vähän yli kuukausi ja haluisin vaan pakata jo laukkuni. Lähtöön on vähän yli kuukausi ja haluisin vaan perua koko homman.

En vieläkään tiiä mitä mun pitäis ajatella tästä koko hommasta. Oon tietenkin ihan älyttömän innoissani ja sillee mut jotenkin on vaan niin sekava olo. Oon alkanu miettimään niitä asioita, mitä mulla tulee eniten ikävä, pelkästään noistaki tulee jo ihan kohtuullinen lista.

1. Perhe

Mulla ei oo ikinä ollut mitään suurta perhettä, koska oon ainut lapsi. Mut sen, että mulla on ollut vähän perheenjäseniä on korvannut se kuinka läheisiä ollaan aina oltu. Ne on aina tukenu mua kaikessa mitä teen, niin tuntuu tosi oudolta sanoa heipat ja häipyä vuodeks.

2. Kaverit

3. Ruoka. Tarviiko ees sanoa mitään kummempaa? Pelkästään jo se ruoan laatu saattaa olla vähän eri tasoa jenkeissä kun mitä se on täällä. Ja muutenkin ihan perus perunamuussia, lihapullia ja tällasia voi tulla ikävä kun siellä työnnetään roskaruokaa joka suunnasta syliin. Fazerin sininen, ruisleipä, näkkäri, hapankorppu, and the list goes on..... Onneks pääsen jouluks kotiin, niin ei tarvii jouluruokia ikävöidä haha!

4. Luonto, Tennesseessä on kummiskin ihan erilainen luonto kun Suomessa, ihan vaan jo siks että se on niin paljon etelämpänä. Talvea mulla ei kyllä yhtään tuu ikävä, saan ihan riittävän annoksen talvea siinä 2vk joululomalla jonka oon kotona. Tennessee on sen puolesta ihan kiva että siellä saattaa vähän tulla lunta, mut ei kumminkaan paria senttiä enempää(näin ainakin oon käsittänyt).

5. Tutut mittayksiköt. Kaikki sentit, metrit, kilot, litrat muuttuu ihan erilaisiksi mitoiks joista mulla ei ole hajuakaan. Ei se muuten sinänsä haittaa mutta golfkentällä voi tulla vähän ongelmia kun ei tiiä että kuinka pitkä matka sinne lipulle onkaan kun matka on yardeissa!

6. Suomen kieli. Vaikka välillä tuntuukin siltä että mielummin puhuisin äidinkielenä englantia niin kyllä suomen kielelle on muodostunut mun sydämmessä ihan oma paikkansa. Ja mua sinänsä pelottaa se, että unohdan miten suomea puhutaan ton vuoden aikana koska en kumminkaan tuu suomea kauheesti käyttämään. Se, etten ihan kokonaan sitä unohtais, on yks syy miks alotin tän blogin.

Ei nyt tuu enempää asioita mieleen, toivottavasti kaikilla menee loma mukavasti. Mä sanon nyt moikat ja lähen valmistautumaan taas kisoihin!